Uutta tietä kulkien kohti määränpäätä

Viekö tie Jerusalemista Jerikoon ja onko se pitkä, vaikea kulkuinen ja vaarallinen?  Osuuko tielle auttavia henkilöitä vai niitä, jotka jättävät rypemään ja ajattelevat: " Koita pärjätä, itsehän olet tiesi valinnut...."

Kulkemani tie tähän asti on ollut vaikea siltä osin, että töiden lisäksi on täytynyt ehtiä tekemään tehtäviä, jotka eivät ole olleet helppoja ihmiselle, joka ei ole ollut suuremmin mukana seurakunnan toiminnassa ja joka ei tunne Raamatun kertomuksia.  Paljon on täytynyt ottaa asioista selvää ja lukea ja pohtia. Luen tekstiä Raamatusta, peilaan sitä lasten raamatun tekstiin ja sitten pohdin omaa näkemystäni miten sen lapsille kertoisin. Tosin on jännä havaita miten muistaa joitakin kertomuksia, että näistä kerrottiin alaluokilla koulussa.  Kertomukset ovat niin mieleenpainuvia. Vaikeaksi sen tekee myös se, että lapsi näkee vain n. kerran viikossa 2 tuntia.  Se on lyhyt aika tukea perheitä heidän kasvatustehtävässään.  Opettaa lapsille hyviä käytöstapoja, toisen huomioon ottamista ja ryhmässä oloa ja antaa kasteopetusta.  Mutta onhan se sentään pisara meressä.   Tie tuntuu myös pitkältä, koska se on vasta alussa. Mutta kohdallanihan tavoite on suorittaa tutkinto n. vuodessa, joten loppujen lopuksi tie on lyhyt saadakseen uuden ammatin. Tie voi olla myös vaarallinen, koska on koko ajan pidettävä itsestään huolta, jotta jaksaa itseään loppuun polttamatta. Työtoverini ovat kannustaneet, kehuneet ja neuvoneet minua, joten matkallani taitaa kuitenkin olla aika monta Laupiasta Samarialaista...  Ja matka jatkuu...


- Marlovviisa - 

Huh, huh

Tällä viikolla oli opettejan tapaaminen.  Kävimme läpi Näyttö- tutkintoon liittyviä asoita, mutta olen silti vieläkin ihan ymmällä kuinka se tapahtuu.  No, näyttöpäivä on sovittu ja tiedän, että näyttöni on hartaus 4v. lapsille Laupiaksesta samarialaisesta.  Riittääkö yksi näyttö kerta siitä, että olen asiani opetellut - en tiedä?  Mitä voi esittää kirjallisena ja miten mikäkin arvioitava osoi saadaan näytetyksi on minulle sekavaa.  Apu-va!

Tänään oli kerhomme aiheena Ystävyys, josta pidin hartaus hetken ja työtoverini askarrutti Ystävänpäivä- kortteja. Viime viikollakin teimme kortteja, mutta niistä tuli vanhempien mielestä niin hienoja, että taisivat laittaa ne tauluiksi kotiin.  Silloin teimme Viisi lumiukkoa lauluun liittyen kortteja.  Laulua olen laulattanut ja leikityttänyt kerhossa.

Kortti malli

Tänään teimme nopeammalla ja helpommalla versiolla kortteja:

Nämä kortit valmistuivat rutistetulla vessapaperilla :)

Sitten oli vuorossa pitämäni Ystävyys hartaus minulle uudella menetelmällä, Kuten minulle on kaikki.  Harjoittelin käyttämään Lattiakuvia.

ARVIO MENETELMÄN SOVELTUVUUDESTA ITSELLE:Lattiakuva materiaali tuntui omalle ja sellaiselle välineelle, jota varmasti tulen muutenkin mielelläni käyttämään tässä työssä.  Olin joskus nähnyt tällaisen materiaalin käyttöä päiväkodin kynttilä- hetkellä ja minusta se oli jo silloin sellainen mukava ja mukaansa tempaava, jossa lapset pääsevät hyvin osallisiksi.Siihen sai hyvin mukaan myös Raamatun- tekstin ja pystyi käymään ajatuksia läpi hyvästä ystävästä.

ARVIO TOTEUTUKSESTA:Lapset olivat levottomia, kun istuuduimme piiriin penkeille hartaushetkeä varten.  He kuitenkin osallistuivat hyvin keskusteluun hyvästä ystävästä ja miten tulee tehdä, jos ei ole käyttäytynyt aina niin hyvin.  Siirtyessämme lähemmäs pianoa lapset olivat hyvin levottomia ja piilottamieni sydämien etsintä aiheutti lisää levottomuutta.  Heidän oli vaikea keskittyä siihen, mitä olimme tekemässä.  Joten tästä kerhotuokiosta ei tullut sellainen rauhallinen mukava yhdessä olon hetki, kuten olin toivonut.   Siirtyminen tänään oli huono idea, mutta piano sijaitsee toisella puolella huonetta ja olin ajatellut, että hartaushetken aloitus tutussa paikassa olisi hyvä.  Mutta ei toiminut tällä kertaa.  Sain kuitenkin tuokioni pidettyä ja lapset kuuntelivat, kun lauloin ja soitin laulun; Minun ystäväni on kuin villasukka.  Mistä levottomuus johtui on vaikea sanoa.  Lapset kyllä askartelivat ystävänpäiväkortin ennen tuokiota ja monet tekivät palapelejä omasta halustaan. Olisiko ollut liikaa paikallaan oloa ennen tuokiota? Mielestäni tuokio olisi hyvä aloittaa jo heti aamusta, kun lapset tulevat kerhoon, mutta he tulevat niin tipoittain, että työtoverini ovat kertoneet, että on parempi aloittaa muulla toiminnalla ja hartaus hetki on sitten siellä välissä.  Olisiko tänään ollut parempi jo aiemmin?.  -  No en tiedä osa tuli kyllä jo aamulla eteiseen hyvin villinä….

Ystävän sydämet sykkii...

Perhemessu

Anttolassa oli tänään Kynttilänpäivän perhemessu. Aamu alkoi kahvin keitolla ym. järjestelyillä. Kirkossa selvisi ettei Tyttöbändi laula Uskontunnustusvirttä (Lastenvirsi 68) Johon minun oli ollut tehtävänä kehitellä käsiliikkeet, jotta lapsetkin pääsevät osalliseksi siihen.  Niinpä jouduin yllättäen sekä"leikittämään, " että laulattamaan kirkkoväkeä :)

Messu oli monipuolinen, Anttolan koulun tyttöbändi säesti ja lauloi muun seurakunnan kanssa lähes kaikki virret.  Koulun kuudesluokka oli kirjoittanut näytelmän, joka oli tämän päivän Saarna. Kerholaiset esittivät Pieni liekki- laulun.  Messu sisälsi paljon esityksiä ja musiikia mikä auttoi lapsia jaksamaan todella hyvin. Opintoihini liittyen pyysin palautetta ja se oli todella myönteistä.

Vaihteleva viikko

Olimme tällä viikolla kaksi päivää Nukkekurssilla tekemässä seurakunnalle nukkeja. Teimme niitä 2 tai 3 hengen ryhmissä.  Projekti jatkuu syksyllä. Onneksi saan olla mukana vielä silloin. Tulen näkemään valmiitkin nuket.  Tässä kuitenkin muutama kuva millaisia nukkeja on tarkoitus saada aikaiseksi:

Vanhus

Jeesus

Valmistamamme pää tekovaiheessa

Elämää uudella tiellä

Nyt on tallusteltu uutta tietä lähes kuukauden verran ja pidetty ensimmäinen hartaushetkikin. Tietenkin edelleen Raamatun kertomukset ovat minulle vieraita. Ja teen todella paljon töitä, että saan selvitettyä mikä on Raamatun ihan oikea teksti, mikä on Lasten Raamatun teksti ja miten MINÄ kertoisin sen lapsille.  Mutta luulen, että kun nyt tekee hyvin perusteellista työtä helpottaa se myöhemmin mikäli tätä työtä on mahdollisuus ja halu jatkaa.  Ja, kun itse on hyvin sisällä tekstissä on sitä helpompi kertoa myös lapsille.  Lapsilta tulee hyvinkin yllättäviä kysymyksiä ja sen takia on tärkeää olla itse sisäistänyt ainakin jollakin tavalla asiat.

Olen ollut mukana suunnittelemassa Perhemessua ja Pääsiäisvaellusta ja kummassakaan työryhmässä en ole kokenut itseäni mitenkään ulkopuoliseksi ja minunkin ajatukseni ja ideani on otettu hyvin vastaan.  Näissä ryhmissä on ollut helppo olla ja hengittää. Onkohan minussa piilossa kuitenkin jotain hengellistä? Olen kokenut "entisessä elämässäni" myös sen, että kaikki sinun ideasi ja ajatuksesi tyrmätään!

Oloani on helpottanut suuresti myös se, että osa työtovereistani on tunnustaneet myös etteivät he ole mitenkään erityisen hengellisiä.  Ja jokainen saa uskoa mihin uskoo ja ajatella uskon asioista miten ajattelee.  Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa.  Minunkin mielestäni hengellisyyttä tärkeämpää on suvaitsevaisuus.

Ensimmäinen hartauteni

  Tänään pidin ensimmäisen hartaustuokion 4- vuotiaille lapsille.  Aiheena oli Kaste. Jännitin aika tavalla, kun en ollut tällaisia tuokioita ennen pitänyt.  Olin kuitenkin koonnut tuokiooni ihan asiaa ja oikeaa Kasteen kulkua, jotta lapset sen myös kokisivat oikeana.  Tuokioni oli alkuhartauksineen ja lauluineen todella pitkä lähes 40 min. MUTTA lapset jaksoivat sen hyvin.  Keskustelimme asioista samalla, kun vein tuokiota ettenpäin.  Eräskin lapsi totesi, että kyllä minut on kastettu, kun käyn suihkussa.  No, sitten täytyi hieman avata, että kyseessä ei olekaan ihan sama asia. Toinen taas ilmoitti ettei hänellä ole kummeja ja eikä hänellä ole myöskään koskaan ollut kastemekkoa päällä.  Olin maininnutkin, että kaikkia ei välttämättä ole kastettu, mutta on voitu pitää Nimiäisjuhlat.  Päädyimme tämän pojan kanssa siihen, että hän voi kotona kysellä onko hänellä ollut minkälaiset juhlat ja olisiko niistä kuvia.  Jälkikäteen selvitimme papereista, että hän kyllä kuuluu  kirkkoon ja on varmaan siis kastettu, mutta ehkä asiasta ei ole puhuttu sen enempää.  No, ehkäpä kotoa löytyy kuvia.  Kenties seuraavalla kerralla saamme kuulla niistä.... Meidän kastamamme vauva sai nimen Anja Oona (Lapsien keksimän nimen) 

"Kasvatusta perheille"

Sain ohjaajaltani yhden perhekerhon ohjeet, jotka itseänikin vaivanneista syistä on tarvinnut laittaa perheille.  Ja siltikään asiat ei aina toimi halutulla tavalla....
 Tässä muutamia toimintaohjeita, jotta kaikki voivat nauttia mukavasta yhdessäolosta perhekerhossa:

*        Kerhonovi aukaistaan klo 9:15

*        Riisuttuanne ulkovaatteet, kädet pestään.

*        Merkitse nimesi osallistujakansioon ja /tai rasti kyseisen päivän kohdalle.

*        Perhekerho alkaa salissa hartaudella kello 9.30. Toivomme kaikkien
osallistuvan hartauteen ja hiljentymään.

*        Ulko-ovi lukitaan turvallisuussyistä alkuhartauden päätyttyä.

*        Aloitushetken jälkeen toiminta jatkuu laululeikeillä, jonka jälkeen on askartelua ja leikkiä.

*        lapsi askartelee vanhemman/hoitajan kanssa.

*         Askartelun ja tarjoilun ajaksi leikkikalut jätetään leikkihuoneisiin.

*        Tarjoilu alkaa kello 10.30. Tarjoiluhinnasto ja tarjoilumaksujen kuittauslista ovat salin pöydällä.

*        Huolehdittehan, etteivät lapset mene keittiöön,
eivätkä yksin ottamaan tarjoilupöydästä.

*        Toivomme, että ruokailusta lähtiessänne siistisitte
paikkanne seuraavia tulijoita varten.

*        Toivomme myös, että osallistutte lelujen keräämiseen
lastenne kanssa, alkaen kello 11.20.

*        Jos haluatte kerhon jälkeen jäädä ulos leikkimään – leikkipuisto on vapaa!

Mukavia,  siunattuja kerhopäiviä kaikille kävijöille!